tiistai 14. lokakuuta 2014

Yhdeksän viikkoa yhdessä, me kaksi

Pohjanpaimen Dimi ja Dolce jäivät kahdestaan reiluksi viikoksi, ja meno alkoi olla jo varsin villiä. Tänään Dimi sai oman kodin ja Dolce jäi ilman riekkukaveria. 
Aika näitten pienten koirien kanssa on ollut ihanaa viuhinaa, mutta niidenkin on aloittaa jo oma elämä ja oppiaskeleet.


Pentuaitauksesta viis - nyt lähdettiin menemään! 8.10.14

Onks toi graffiti laitettu meitä varten, että me viihdyttäis tässä paikassa?

Dimi löysi luun; näinkö sitä syödään...

Oisko tääll mitään muuta mielenkiintoista?

Dolce 8.10.14

Ihan hilkulla on jo korvat pystyssä...! 8.10.14

Nyt me ollaan jo rannan puolella. Aika siistiä juosta näissä lehdissä. 8.10.


Tätä vettä täytyy tutkia aina kun on mahdollista. 8.10.14

Metsässä on mukavaa 8.10.

12.10.14 mentiin oikein sammalmetsään kiipeilemään.

Treenailtiin luoksetuloja. Yllä Dolce, alla Dimi.

Vas. Dolce, oik. Dimi 12.10.14

Minä olen söpö. Dimi 12.10.14

Näitä polkuja tallataan paljon, kertoo kasvattaja. 12.10.14

Olisi täällä paljon tekemistä meille, on niin kiva metsä. 12.10.

Voitais olla vaikka piilosta ja kasvattaja saisi huudella...12.10.

13.10. On niin lämmintä ja turvallista nukkua kahdestaan ulkona.

Dimi ja Dolce ja kuulevat korvat 13.10.

Dolce katsoo vetoavasti.

Päästiin taas metsään ja rannoille! Hienoa! 13.10.14

Dimistä tulee ehkä uimari, veneilijä tai vesipelastaja. 13.10.

Dimi totuttelee jokaisen lähtijän tavoin kaulapantaan. 13.10.

Dolce-tyttönen

Dimi- poika

Nyt bongattiin tällaiset omenakasat. 13.10.14

Se on minun lähtöpäivä koittanut 14.10.14, Dimi toteaa

14.10.14 Haikeaa, haikeaa. Heihei Dimi!